Nää on asiat joiden kanssa joutuu harvemmin painimaan mutta niitäkin kuukausia on mut mitään ei jää yleensä säästöön. Mutsi opetti et jokanen pitää huolen ainoastaan itsetään. Rahaa en saa lainata ja kaikki minkä irti saa ilmaseks, otetaan vastaan. Mulla on koulua eli se on oma vika jos ei pääse leipäjonoon. Eipä sinänsä haittaa. Osaan laittaa hyvää ruokaa pienelläki budjetilla. Vihannekset on tosi halpoja tällä hetkellä ja ilmanen kouluruoka on arkipäivien pelastus.
Menojen hallinnassa itselläni ei ollut sen suurempia ongelmia ja tällä hetkellä ei ole sellaisia asioita, missä onnistuisin karsimaan. Yleisesti kuulee et ihmiset valittaa "ku olis enemmän rahaa..." mut ei se pidä paikkansa. Yhtä lailla kun olen ollut töissä, saa miettiä että mihin se palkka menee ja törsääminen ei tullut kuuloonkaan. Eikä se varmaan ikinä tule.
Mun opiskelun tuet rajoittuu opintotukeen, yleiseen asumistukseen sekä sossuun. Yleensä asumistukea ei saa jos opiskelee, mut lapsellisena ihmisenä mä en voi sitä saada, koska pikkuihmistä ei voi opiskelun asumislisään laskea. Opintolainaa ei tartte hakee koska oon ollu lastensuojelun jälkihuollossa. Siinähän oliski nakki maksella sitä takasin ku pääsee työelämää.
Muhun ei noi ikärajat sinänsä vaikuta koska oon jo yli 17-vuotias (opintotuki) ja yli 20-vuotias (vanhempien tulot)
Tukien hakeminen on kunnon virastorumbaa. Toimita tämä sinne, toi tonne, täytä tää, tää, tää ja tää ja sen jälkeen juokse tonne. Mut loppupeleissä jos kärsivällisyys riittää, se homma ei itessää oo nii hankala ja jos pelaa korttinsa oikein, sitä ei tartte vähään aikaan tehdä uudestaan jos kaikki menee niinku strömssössä.
Kaikesta joutuu maksamaan veroa. Se on yks valtion tärkeimmistä "tuloista". Veroprosentin määrä eli kuinka paljon valtio ottaa välistä määräytyy sen mukaan paljonko tienaa. Pientuloisilla se on pienempi mutta esimerkiks 6000e kuukausituloista veroprosentti on 50 tai yli. Opintorahasta veroa menee 10% mut esimerkiks alle 170e opintorahasta ei sitä peritä. Alle 15 200 euron vuosituloilla veroa ei oteta. Työelämässä veroprosentti mitä todennäköisimmin kasvaa ja se on riippuvainen palkan suuruudesta.
Kun puhuttiin pikavipeistä, todellinen vuosikorko saattoi ylittää 400 prosentin helposti. Uuden lakimuutoksen turvin pikavippien korot on laskettu ns. kohtuulliselle tasolle mutta omasta mielestä ne on edelleen kusetusta. Varsinkin nuoret näkee sen helppona ja nopeena tapana saada rahaa. Todellisuudessa se ei oo ilmasta ja siin menettää ite. Auta armias jos sul ei oo eräpäivää mennes maksettu ni siin voi olla pahassa jamassa. Otat toisen pikavipin maksaakses edellisen pois, Siit se kierre alkaa ja summa jonka sä oot ajatellu helpoks maksaa, kasaantuu ja yleensä siin vaihees lentää lusikka nurkkaan. "Ei kiinnosta" "Mitä välii sil enää on" ja sit sul onki 10 000 euron edestä velkaa mut mitä sä oot siin sit saanu itelles? Mitään muuta ei jää käpälään ku velkakierre joka johtaa ajallaan luottotietojen menettämiseen.
Suomessa ei tunneta henkilökohtasta konkurssii eli ns. puhtaalta pöydältä alottamista. Sä et saa opintolainaa. Vakuutusten saanti menee hankalammaks. Pääset velkaneuvotteluun ja sulle laaditaan oma maksusuunnitelma. Palkkamäärä pienenee ku ulosotto vie oman osansa. Sä saatat maksaa siit koko lopun elämäs.
Mä en elä yli mun varojen. Niin kauan ku mä keikun sossun ja Kelan luukulla, ei mun tarvii nauttii mistään "mukavuuksista". Näit Sitku mul on varaa ni voin vaikka ottaa auton ja maksella siitä sitte vakuutuksia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti