Sama selitys kun kaikille muillekkin. Mä tahdon tehdä hyvää, auttaa muita ja että mun työllä on merkitys. Se on se juttu, joka toimii motivaattorina mun opiskelulle. Ja mun tytär. Se on se jolle mä myös näytän et opiskelu kannattaa.
Mä opin helposti uutta ja osaan ottaa kritiikkii vastaan. Uskon et se auttaa mua kasvamaan just tähän ammattiin. Mun moraali on myös muita ihmisii kohtaan korkee.
Tähän ikään mennessä (21) jos pääsee kouluun, ei sil kaveripiirissä ole niin isoo merkitystä. "Se kuitenki keskeyttää". Jopa mun äiti on tätä mieltä. Paha vaan niiden on sanoo ku en mä oo aikasemmin ollu ees ammattikoulussa. Peruskoulu jäi alun perin kesken ku sain mun tyttären. Suoritin mä senki loppuu. Mä vedän tän koulutuksen kunniallisesti läpi koska mun luonteenpiirteisiin kuuluu se, että jos joku ei usko muhun jossain asiassa, teen sen 110% koska se on multa iso kumarrus, takapuoli niihin päin. Ei ne sanat vaan ne teot.
Mun inhimillisyys ja empaattisuus on kasvanu mun tyttären myötä. Arvoihin kuuluu et jokanen on tasa-arvonen ja et valinnat mitä toiset tekee, oli ne sit hyvii tai huonoi, ei vaikuta siihen miten mä käyttäydyn niit kohtaan. Jos housuunsa kakannu dena kaipaa juttukaverii, kehotan sitä käymään suihkussa ja vaihtaa vaatteet. Sit mä voin kuunnella sen elämäntarinan ja sen, mikä on vaikuttanu siihen et sen tarvii dokaa joka päivä. Yks tärkee valinta minkä mä tein, oli et lopetin röökaamisen. Tää on 21. päivä ilman. 536 röökiä vähemmän ja 114,96e rikkaampana jaksan jopa juosta ylämäen.
Mulla on oikeus omaan itseeni, koskemattomana ja tasavertaisena. Mut on turvattu sairastumisen, työttömyyden tai siihen kykenemättömyyden, vanhuuden tai lapsen syntymän osalta. Ne on mun oikeuksii.
Velvollisuuksia mulla on huolehtii muista tasavertasesti, sama se uskoksä Buddhaa, Allahii tai vaikka johonki muuhun, ooksä naine, mies tai jotain siltä väliltä, iästä, liikuntakyvystä, henkisestä kehityksestä ja statuksesta riippumatta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti