Mitä siis ovat yhteiskunta ja työelämätaitoni?

Kurssi oli tosi mielenkiintonen. Meijan piti ite ettii tietoo ja kirjottaa siitä et mikä meit täs kaikken eniten liikuttaa. eduskunta, ammattiliitot, lait liittyen tähän alaa, oma voimavarat tulevas työssä ja nää on semmosii juttui mitä ei voi opettaa sillee et ne jää päähän eikä niit tuu kyl itekseensä tutkittuu sen enempää. Jotku jutut tuntu vaikeelta eikä niihin saanu "suorii vastauksii" googlettamalla. Niist piti ite rakentaa se kokonaisuus ja muotoilla se omaa suuhun sopivaks.

Semmoset jutut ku esim. työnhaku ei tullu niinkää uutena. Oon vanhempi suurinta osaa meijan luokkalaisista ja ne on tullu ihan käytännön ja "elämänkokemuksen" myötä tutuiks. Olishan se ollu kivempaa muodostaa vaikka koulussa "alkukäsitys" koko rumbasta.

Suomalainen yhteiskunta ja EU, miten voin vaikuttaa?

Suomalainen yhteiskunta perustuu demokratiaan eli kansan ääneen. Jokaisella 18-vuotta täyttäneellä on oikeus (ja velvollisuus) äänestää kunnallisvaaleissa, eduskuntavaaleissa, europarlamenttivaaleissa, presidentinvaaleissa sekä seurakuntavaaleissa. Em. vaaleissa pääsee päättämään, kuka hoitaa meidän valtion asioita ja millä tasolla. Etuoikeushan tuo on ja varsinki nuoret aattelee ettei tää vaikuta mun elämää jos mä en äänestä. Ja sit ne mussuttaa et hallitus ja asiat on perseellään. Mitäs et äänestäny.
        Yks tapa vaikuttaa on just äänestäminen. Toinen on et vaikka kerätä netissä adressi ja viedä se eduskunnan eteen. Siihen tarvii tarpeeks paljon äänii tietyn aikarajan puitteissa ja se saattaa oikeesti muuttaa jotain. Moni ajattelee ittensä sillee "yks miljoonasta". Totta kai mut jos miettii sitä koko koneistoo mikä tätä maata pyörittää. Se ykski mutteri voi merkata paljon.

Jos mä en olis tyytyväinen tähän koulutuksee, ottaisin varmaan ekana selvää siitä, mikä on opetussuunnitelma täl alalla. Ettisin omasta mielestä virheelliset kohdat ja alottaisin puhuu oman näkemyksen puolesta. Perustaisin varmaan jonkun nettiryhmän johon voisin ajaa mun asiaa. Levittää mun mielipidettä ja kerätä mahollisimman paljon samoin ajattelevia. Keräisin adressin ja veisin sen eduskuntaa jossa ne sais sit purkaa sen ja kattoo et toimisko se tällee paremmin. Jos siitä paisuis isoki juttu, ottaisin kans selvää, mitä asioita mä ton lisäks haluisin ajaa. Täs tapauksessa se liittyis aika paljolti sosiaali-ja terveysalaa, sen työntekijöihin, asiakkaisiin sekä julkisten palveluiden parantimseen. Ryhtyisin varmaan kunnallispolitiikan ehdokkaaks. Voisin veikkaa et mitä korkeemmalle saa jalan oven välii, sen konkreettisemmin sut otetaa tosissaa. Ja sitä kautta pääsee myös vaikuttaa omiin juttuihin.

Vaikuttaminen omaan ammattiin, ammatin arvostamiseen ja ammattitaitoon

Tehtäväksi annettiin ottaa selvää oman alan ammattiliitoista. Itse olen jo liittynyt JHL:ään eli Julkisten ja Hyvinvointialojen Liittoon. Opiskelijana kyseiseen liittoon ei ole jäsenmaksua.

JHL ajaa jäsentensä asioita työelämässä. Kun liityt jäseneksi, saat

• liiton tuen työelämään liittyvissä asioissa
• neuvontaa työsuhteeseen ja palkkaan liittyvissä asioissa
• luottamusmiehen palvelut
• JHL:n aluetoimistojen palvleut ja tuen
• oikeus- ja lakimiespalvelut
• työttömyysturvan
• monipuolisen jäsenkoulutuksen
• monia muita merkittäviä jäsenetuja 

(Kopioitu JHL:än nettisivuilta http://www.jhl.fi/portal/fi/jasenyys/ )

Muita ammattiliittoja sosiaali-ja terveysalalla mm. :

• Tehy
• STEKA
• Erto
• SOSTE

Isoja eroja noissa liitoissa ei oo mut jos mun on jo hyvä tässä vaiheessa tietää, mihin pitää kääntyy jos tulee vaikka kränää tulevassa työpaikassa palkoista, lomista, työehdoista ja omasta asemasta työntekijänä. 

Tutkintotodistus taskussa, olen oman osaamiseni käyntikortti

Vahvuudet mun omassa työnhaussa on se et oon aktiivinen. Hakemuksii täyttäessä yleensä soitan myös perään tai käväsen paikanpäällä. CV mulla on ja yleensä mä liitän sen ja valokuvan ittestäni hakemuksen mukaan.

Työelämässä mä halusin just sosiaali-ja terveysalalle ku mä oon kunnon räpätäti ja tykkään olla ihmisten keskuudessa. Mulla on taipumus yleensä pätemiseen ja autan jos tiiän asiasta jotain. Joistain se on ärsyttävää ja toiset pitää sitä hyvänä ominaisuutena.



Mun pitäis olla enemmän aikataulussa. Ja lopettaa pikkuasioissa junnaaminen. Mulla on tapana vaikkapa tiskatessa järjestää tiskikaappi koko-väri-muoto järjestykseen ja revin hiuksii päästä jos vaikkapa kuppien kahvat ei oo samaa suuntaa. Sama pätee myös koristetavaroiden järjestykseen. Laukku mulla on aina ihan sekasin, muistiinpanovälineet miten sattuu ja vihkojen sivut on tosi epämääräsesti luettavissa (muistiinpano siellä, töherrys tuolla) ja tarvitaan ihme(esim. mut) jos joku haluu niistä jotain ymmärtää.
Sekasorto saa mut paniikkii. Oon onneks täs vuosien aikana ruvennu tottuu siihen et ku tilanne näyttää tuhoontuomitulta, lasken kymmeneen ja rupeen vast sit selvittää, paras tapa mun kaaoksen hallintaa.



Työnhaussa mä yleensä tutustun eka inernetin ihmeelliseen maailmaan ja yritän löytää kaiken mahollisen tiedon ennenku rupeen toimii (vapaat työpaikat, ammattiliitot, TES:in mukainen palkka jos sitä sovelletaan). Viimenen paikka mihin mä lähtisin työnhakuun, on Työvoimatoimisto. Pelkkä työnhaun uusiminen saa mut kiehumaan. Se on varmaan se paikka itessään. Ne haluu auttaa mut ekalla käynnillä äitysloman jälkee mua autto semmonen elämäänsä kyllästyny nuori likka joka näytti sitruunan nielasseeltä ja asiakaspalvelu oli kans sitä luokkaa. Närkästyny ja halventava puhetyyli mua kohtaan. Voipi olla että se oli ainutkertanen tilanne ja onneks sain oman työntekijän sinne joka on ihan huippu. Soitan sille jos jotain epäselvyyttä tulee.


Työnhaku yleisesti onnistuu netissä ilman sen suurempii henkilökohtasii käyntejä sun muita mutta sitä mä en suosi. Omatoimisuus ja aktiivisuus on ollu tähän mennes mun työnhaku valtteja. Paikanpäälle voi mennä käymään jos on nähnyt jonkun ilmotuksen siitä. Yleensä ne kehottaa ihan ekana tekee työhakemuksen. Oot vahvoilla jos oot tehny sen ennen paikanpäälle menoo. Ohjeet varmaan löytää netistiä.


Internetin sähkönen hakulomake, sähköposti, paperinen työhakemus ja paikanpäällä käynti on niitä mitä yleensä käytetään työnhaussa. Oon ite kans joskus käyny S-Ryhmän järjestämässä rekrytointipäivässä Hotelli Presidentissä, Kampissa. Tieto tuli sanomalehdestä, sähkönen ennakkoilmottautuminen piti tehä netissä ja sit piti mennä paikan päälle ja kaikki 3000 henkee haastateltii. Mä pääsin sitä kautta töihin.

Katse omaan tulevaisuuteen ja elämän hallintaan

Kävin eilen Prismassa. Mulla oli 10 euroa rahaa. Se on mun ruokabudjetti ens viikon torstaihin asti. Mietin sitä että mihinkäs taas on kaikki menny. Laskut maksoin viimeks tulleista masseista. Netti, Ilonan kirjakerho ja puhelinlasku. Suurin menoerä tähän mennessä. Tai sitte ei. Mun 2 vuotta vanha välikausitakki meni rikki viime keväänä ja Ilonan viime kevään ulkohousut rupee muistuttaa polvihousuja. Sossusta hain harkinnanvarasena. Hylkypäätös. Omasta pussista siis. Joku sano mulle Kirkon diakonissasta ja ruokajonosta. Mulla ei oo aikaa käydä niissä. Maksoin siis itse.


Nää on asiat joiden kanssa joutuu harvemmin painimaan mutta niitäkin kuukausia on mut mitään ei jää yleensä säästöön. Mutsi opetti et jokanen pitää huolen ainoastaan itsetään. Rahaa en saa lainata ja kaikki minkä irti saa ilmaseks, otetaan vastaan. Mulla on koulua eli se on oma vika jos ei pääse leipäjonoon. Eipä sinänsä haittaa. Osaan laittaa hyvää ruokaa pienelläki budjetilla. Vihannekset on tosi halpoja tällä hetkellä ja ilmanen kouluruoka on arkipäivien pelastus.

Menojen hallinnassa itselläni ei ollut sen suurempia ongelmia ja tällä hetkellä ei ole sellaisia asioita, missä onnistuisin karsimaan. Yleisesti kuulee et ihmiset valittaa "ku olis enemmän rahaa..." mut ei se pidä paikkansa. Yhtä lailla kun olen ollut töissä, saa miettiä että mihin se palkka menee ja törsääminen ei tullut kuuloonkaan. Eikä se varmaan ikinä tule.

Mun opiskelun tuet rajoittuu opintotukeen, yleiseen asumistukseen sekä sossuun. Yleensä asumistukea ei saa jos opiskelee, mut lapsellisena ihmisenä mä en voi sitä saada, koska pikkuihmistä ei voi opiskelun asumislisään laskea. Opintolainaa ei tartte hakee koska oon ollu lastensuojelun jälkihuollossa. Siinähän oliski nakki maksella sitä takasin ku pääsee työelämää.
Muhun ei noi ikärajat sinänsä vaikuta koska oon jo yli 17-vuotias (opintotuki) ja yli 20-vuotias (vanhempien tulot)
Tukien hakeminen on kunnon virastorumbaa. Toimita tämä sinne, toi tonne, täytä tää, tää, tää ja tää ja sen jälkeen juokse tonne. Mut loppupeleissä jos kärsivällisyys riittää, se homma ei itessää oo nii hankala ja jos pelaa korttinsa oikein, sitä ei tartte vähään aikaan tehdä uudestaan jos kaikki menee niinku strömssössä.

Kaikesta joutuu maksamaan veroa. Se on yks valtion tärkeimmistä "tuloista". Veroprosentin määrä eli kuinka paljon valtio ottaa välistä määräytyy sen mukaan paljonko tienaa. Pientuloisilla se on pienempi mutta esimerkiks 6000e kuukausituloista veroprosentti on 50 tai yli. Opintorahasta veroa menee 10% mut esimerkiks alle 170e opintorahasta ei sitä peritä. Alle 15 200 euron vuosituloilla veroa ei oteta. Työelämässä veroprosentti mitä todennäköisimmin kasvaa ja se on riippuvainen palkan suuruudesta.

Kun puhuttiin pikavipeistä, todellinen vuosikorko saattoi ylittää 400 prosentin helposti. Uuden lakimuutoksen turvin pikavippien korot on laskettu ns. kohtuulliselle tasolle mutta omasta mielestä ne on edelleen kusetusta. Varsinkin nuoret näkee sen helppona ja nopeena tapana saada rahaa. Todellisuudessa se ei oo ilmasta ja siin menettää ite. Auta armias jos sul ei oo eräpäivää mennes maksettu ni siin voi olla pahassa jamassa. Otat toisen pikavipin maksaakses edellisen pois, Siit se kierre alkaa ja summa jonka sä oot ajatellu helpoks maksaa, kasaantuu ja yleensä siin vaihees lentää lusikka nurkkaan. "Ei kiinnosta" "Mitä välii sil enää on" ja sit sul onki 10 000 euron edestä velkaa mut mitä sä oot siin sit saanu itelles? Mitään muuta ei jää käpälään ku velkakierre joka johtaa ajallaan luottotietojen menettämiseen.
Suomessa ei tunneta henkilökohtasta konkurssii eli ns. puhtaalta pöydältä alottamista. Sä et saa opintolainaa. Vakuutusten saanti menee hankalammaks. Pääset velkaneuvotteluun ja sulle laaditaan oma maksusuunnitelma. Palkkamäärä pienenee ku ulosotto vie oman osansa. Sä saatat maksaa siit koko lopun elämäs.

                                       
Mä en elä yli mun varojen. Niin kauan ku mä keikun sossun ja Kelan luukulla, ei mun tarvii nauttii mistään "mukavuuksista". Näit Sitku mul on varaa ni voin vaikka ottaa auton ja maksella siitä sitte vakuutuksia.

Minä opiskelijana, tulevana ammattilaisena.

Musta tulee lähihotaja. Lause, josta kavereiden silmät rupee pyörimään päässä. "Onnee et pääsit kouluu. Mut miks lähihoitaja?"

Sama selitys kun kaikille muillekkin. Mä tahdon tehdä hyvää, auttaa muita ja että mun työllä on merkitys. Se on se juttu, joka toimii motivaattorina mun opiskelulle. Ja mun tytär. Se on se jolle mä myös näytän et opiskelu kannattaa.

Mä opin helposti uutta ja osaan ottaa kritiikkii vastaan. Uskon et se auttaa mua kasvamaan just tähän ammattiin. Mun moraali on myös muita ihmisii kohtaan korkee.

Tähän ikään mennessä (21) jos pääsee kouluun, ei sil kaveripiirissä ole niin isoo merkitystä. "Se kuitenki keskeyttää". Jopa mun äiti on tätä mieltä. Paha vaan niiden on sanoo ku en mä oo aikasemmin ollu ees ammattikoulussa. Peruskoulu jäi alun perin kesken ku sain mun tyttären. Suoritin mä senki loppuu. Mä vedän tän koulutuksen kunniallisesti läpi koska mun luonteenpiirteisiin kuuluu se, että jos joku ei usko muhun jossain asiassa, teen sen 110% koska se on multa iso kumarrus, takapuoli niihin päin. Ei ne sanat vaan ne teot.

Mun inhimillisyys ja empaattisuus on kasvanu mun tyttären myötä. Arvoihin kuuluu et jokanen on tasa-arvonen ja et valinnat mitä toiset tekee, oli ne sit hyvii tai huonoi, ei vaikuta siihen miten mä käyttäydyn niit kohtaan. Jos housuunsa kakannu dena kaipaa juttukaverii, kehotan sitä käymään suihkussa ja vaihtaa vaatteet. Sit mä voin kuunnella sen elämäntarinan ja sen, mikä on vaikuttanu siihen et sen tarvii dokaa joka päivä. Yks tärkee valinta minkä mä tein, oli et lopetin röökaamisen. Tää on 21. päivä ilman. 536 röökiä vähemmän ja 114,96e rikkaampana jaksan jopa juosta ylämäen.

Mulla on oikeus omaan itseeni, koskemattomana ja tasavertaisena. Mut on turvattu sairastumisen, työttömyyden tai siihen kykenemättömyyden, vanhuuden tai lapsen syntymän osalta. Ne on mun oikeuksii.
Velvollisuuksia mulla on huolehtii muista tasavertasesti, sama se uskoksä Buddhaa, Allahii tai vaikka johonki muuhun, ooksä naine, mies tai jotain siltä väliltä, iästä, liikuntakyvystä, henkisestä kehityksestä ja statuksesta riippumatta.



                                                

Kuka olen?

Olen 21-vuotias ensimmäisen vuoden lähihoitajaopiskelija Helsingistä. Aloitin opiskelun 2014 syksyllä ja arvioitu valmistuminen on kesäkuussa 2017.

Suuntautuminen lähihoitaja linjalle perustuu kiinnostuksen asiakaspalveluun sekä ihmisläheiseen työhön. Haluan että työssäni voin tehdä hyvää ja auttaa vaikeassa tilanteessa olevia ihmisiä.

Viimeisellä vuodella haluan suuntautua sairaanhoitoon sekä vanhustyöhön. Innostuminen lähti omasta päästä koska ensimmäisillä luokilla peruskoulussa muut halusivat palomieheksi tai poliisiksi, minä tahdoin kätilöksi. Alalla on myös mahdollisuus todella laaja-alaiseen työskentelyyn.

Lähihoitajan työ vaikuttaa hyvin mielenkiintoiselta, oli se sitten vaipanvaihtoa (vanhainkodissa tai päiväkodissa) tai sitten terveydenhuoltoa. Haasteena voisin nähdä oman veri pelkoni jonka uskon voittavani. Tulen aina merisairaaksi kun joku edes puhuu verestä.

Odotan jännittäviä työharjoitteluja sekä ryhmähengen kasvamista. Pelkoja ei ole.

Paras tapa kuvailla omaa ryhmääni: Olen 21-vuotias ensimmäisen vuoden lähihoitajaopiskelija Helsingistä. Aloitin opiskelun 2014 syksyllä ja arvioitu valmistuminen on kesäkuussa 2017.

Suuntautuminen lähihoitaja linjalle perustuu kiinnostuksen asiakaspalveluun sekä ihmisläheiseen työhön. Haluan että työssäni voin tehdä hyvää ja auttaa vaikeassa tilanteessa olevia ihmisiä.

Viimeisellä vuodella haluan suuntautua sairaanhoitoon sekä vanhustyöhön. Innostuminen lähti omasta päästä koska ensimmäisillä luokilla peruskoulussa muut halusivat palomieheksi tai poliisiksi, minä tahdoin kätilöksi. Alalla on myös mahdollisuus todella laaja-alaiseen työskentelyyn.

Lähihoitajan työ vaikuttaa hyvin mielenkiintoiselta, oli se sitten vaipanvaihtoa (vanhainkodissa tai päiväkodissa) tai sitten terveydenhuoltoa. Haasteena voisin nähdä oman veri pelkoni jonka uskon voittavani. Tulen aina merisairaaksi kun joku edes puhuu verestä.

Odotan jännittäviä työharjoitteluja sekä ryhmähengen kasvamista. Pelkoja ei ole.

Paras tapa kuvailla omaa ryhmääni:

Vitsi vitsi. Ryhmäni vaikuttaa todella mukavalta ja vaikka suurin osa on minua nuorempia, ei se ole vaikuttanut mitenkään negatiivisesti. (kuva lainattu Facebookista). Ensimmäinen kouluviikkoni on ollut mukava ja olen oppinut paljon uutta. Yllä oleva kuva kertoo myös paljon ensimmäisestä viikosta.

Vitsi vitsi. Ryhmäni vaikuttaa todella mukavalta ja vaikka suurin osa on minua nuorempia, ei se ole vaikuttanut mitenkään negatiivisesti. (kuva lainattu Facebookista). Ensimmäinen kouluviikkoni on ollut mukava ja olen oppinut paljon uutta. Yllä oleva kuva kertoo myös paljon ensimmäisestä viikosta.